Hätäaputöitä ja kultamitaleja | Kansakoulun tapahtumia | Seiskari-seura perustetaan | Kaiku Kallio | Tapahtui muualla
Virallisen väestötilaston mukaan Seiskarin väestömäärä vuoden 1932 alkaessa oli 749 henkeä. Vuoden aikana väestö väheni viidellä hengellä, joten vuoden 1932 lopun väestömäärä oli 744 henkeä. Vuoden 1932 aikana syntyneiden ja kuolleiden erotus oli kyllä reilusti positiivinen (19 lasta syntyi ja 8 henkilöä kuoli), sen sijaan muuttoliike oli vahvasti tappiollinen (sisään 1, pois 17). Vuoden 1932 aikana vihittiin Seiskarissa viisi avioparia.
Vuoden 1932 rippilapset olivat pääosin vuoden 1915 aikana syntyneitä. Vuonna 1932 asevelvollisuuslain mukainen kutsuntaikä nostettiin 20 vuoteen (vuosina 1922-31 se oli ollut 19 vuotta; ja vuodesta 1950 alkaen 18 vuotta). On siis ilmeistä, että vuonna 1932 Seiskarista osallistui kutsuntoihin lähinnä vuoden 1912 vuosikertaa olevat nuoret miehet.
Vuonna 1932 syntyneistä seiskarilaisista on toistakymmentä henkilöä yhä tänä päivänä keskuudessamme, ja he voivat juhlia 80-vuotista elämäntaivaltaan yhdessä samaan ikään ehtineen Seiskari-seuran kanssa.
Seiskarin kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuonna 1932 on toiminut Juho Heikkola. Valtuuston varapuheenjohtajana oli Matti Ämmälä. Muita jäseniä valtuustossa olivat mm. Yrjö Hotanen, Pärtty Heikkola, Tahvo Pulli, Juho Marttila, Einar Eskola, Valdemar Pöllänen, Jaakko Niemelä, Anton Rytkölä, Mauno Simola, Emil Pajunen ja Tahvo Saarinen.
Valtuusto kokoontui vuoden 1932 aikana toisinaan Lounatkylässä ”Mikkol-Pekon” talossa; siis puheenjohtajan asunnolla. Toisinaan kokous pidettiin Välikylässä osuuskaupan talolla. Kokouksissa käsiteltävät asiat liittyivät vuonna 1932 suurelta osin kunnan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen ja elintarvikkeiden saatavuuteen. Työllisyystilanne kunnassa oli jo vuosikausia ollut heikko.
Työttömiä todettiin olevan syksyllä 1932 yhteensä 162 henkeä. Alkuvuoden aikana tehtiin hätäaputöitä (varatöitä); teiden ja väylien kunnostustöitä lähinnä. Elokuussa 1932 päätettiin anoa maan hallitukselta laivalaiturin rakentamista valtion varatyönä; muussa tapauksessa saaren väestö joutuisi nälänhätään. Anomus ei kuitenkaan johtanut myönteiseen tulokseen; laiturin rakentamiseen ei tuolloin ryhdytty. Lavansaarelle oli saatu jotain valtion varatöitä, ja niihin osallistui työläisiä myös Seiskarista.
Helmikuun alussa 1932 päätettiin tilata perunaa ja heinää kunnan laskuun. Tämän johdosta Seiskarin osuuskaupalta lainattiin 22.000 markkaa 8 % korolla. Maksuaikaa saatiin 31.10.1932 asti. Perunat ja heinät pyrittiin myymään tarvitsijoille käteisellä. Ne tarvitsijat, jotka eivät kyenneet käteisellä maksamaan, laativat omavelkaisen, takauksellisen ja vaadittaessa maksettavan velkakirjan 9 % korolla. Keväällä todettiin ruisjauhojen ja syömäviljan olevan lopussa; leivän puutteesta kärsiville pyrittiin järjestämään tilapäisesti apua rahalainan muodossa.
Kansakoulun johtokunnan anomus kouluruokailun järjestämisestä ”jätettiin pöydälle” syyskuun 1932 kunnanvaltuuston kokouksessa. Joulukuun lopulla pidetyssä valtuuston kokouksessa päätettiin vuoden 1933 kunnan talousarvioon lisätä vähävaraisten oppilaiden ruoka-avustukseen 3.000 markkaa (josta valtion osuutena saataisiin 2.000 markkaa).
Urheilukentän hankkiminen kuntaan oli ollut vireillä jo vuodesta 1929 alkaen. Kunnanvaltuusto perusti vuonna 1932 toimikunnan kenttää hankkimaan, ja siihen valittiin Akseli Elomaa, Ilmari Hotanen, Einar Eskola, Matti Ämmälä ja Ilmari Antoninpoika Rytkölä. Kentän rakennustöihin päästiin käsiksi vasta vuodenvaihteessa 1933-34, kun maa-alueet Välikylästä saatiin ensin hankittua.
Kansakoulussa toimivat vuonna 1932 opettajina Akseli Elomaa, Alma Kyynäräinen ja Kyllikki Mäkelä. Akseli Elomaa toimi koulun johtajaopettajana, ja hän hoiti myös seurakunnan saarnaajan virkaa. Kansakoulun johtokuntaan kuuluivat vuonna 1932 Eero Tuomaanpoika Hotanen (puheenjohtaja), Akseli Elomaa (sihteeri), Pärtty Hotanen, Pärttyl Heikkola, Jaakko Niemelä, Anton Rytkölä (taloudenhoitaja) ja Tahvo Pulli. Myös kansakouluntarkastaja Herman Lehto osallistui keväällä 1932 yhteen johtokunnan kokoukseen.
Nelivuotinen yläkansakoulu oli Seiskarissa ollut toiminnassa jo vuodesta 1891 alkaen, sen sijaan alakansakoulu oli saatu käynnistettyä juuri syksyllä 1931. Kun kevätlukukausi aloitettiin tammikuussa 1932, oli se näin ollen alakansakoulun ensimmäinen kevätlukukausi. (Vuoteen 1931 saakka oli saarella toiminut seurakunnan ylläpitämä kiertokoulu, joka tavallaan korvasi alakoulun.) Elokuussa 1932 aloitti alakoulun 15 ekaluokkalaista, jotka olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta syntyneet vuonna 1925. Näistä uusista syksyn 1932 koululaisista oli 9 tyttöä ja 6 poikaa.
Johtokunnan kokouksessa syyskuussa 1932 käsiteltiin koulukeittolan perustamista. Keittolan perustaminen nähtiin välttämättömäksi, joten asian johdosta tehtiin esitys kunnanvaltuustolle. Esityksen laati johtokunnan puolesta Eero Hotanen. Hän totesi ravinnon saannin joutuneen äärimmäisen tiukalle monissa perheissä. Lasten täytyi tehdä rasittavaa koulutyötä niukasti ravittuna, jopa nälkää nähden. Keittolaa ei saatu kuitenkaan vielä syyslukukaudella 1932 perustettua. Lukuvuotta 1932-1933 koskevan vuosikertomuksen mukaan 32 vähävaraiselle oppilaalle on annettu 20 viikon aikana puuroa ja maitoa. Tämä ruoka-annosten jakelu on tapahtunut lähinnä kevätlukukauden 1933 aikana.
Vuonna 1932 Eero Hotanen sai tehdäkseen betoniset pylväät koulun pääportille. Samoihin aikoihin Eero on tehnyt myös uudet puuaidat ja portit sekä läävän taakse likaveden kaatopaikan aitoineen ja portteineen. Juho Kiili nikkaroi oppilaseteisen lattian uuteen uskoon vuoden 1932 aikana, ja teki myös koulun rappujen uusimistyöt. Tuomas Kuparinen nikkaroi uuden oven pastorin asunnon eteiseen. Matti Rytkölä suoritti lattioiden maalaustyöt alakoulun puolella ja III-IV luokan puolella. Ison luokan lattian öljytervauksen suoritti Eero Hotanen koneöljyn ja vernissan sekoituksella. Heikkolaatuisen maaliöljyn takia ainakin osa lattioista jouduttiin käsittelemään uudelleen vielä ennen syyslukukauden 1932 alkua; nyt maalauksen suoritti Taneli Herrala. Myös opettajien asunnoissa suoritettiin lattioiden maalaustyöt Eero Hotasen ja Matti Rytkölän toimesta.
Taneli Pajunen hoiti koulun vahtimestarin virkaa vuoden 1932 aikana, ja Simolan Simo nuohosi koulun uunit. Koulun laen täytteeksi hankittiin sahanpurua 50 m3 ja sitä toimittivat Juho Heikkola, Tahvo Saarinen ja Topias Herrala. Tällaiset työt myytiin huutokaupassa alimman huudon tehneen suoritettavaksi.
Kahden oppilaan vanhemmat tahtoivat vuonna 1932 jättää lapsensa pois koulusta, jotta vanhemmat pääsisivät ansiotyöhön, kyseisten lasten jäädessä hoitamaan kotia ja aivan pieniä lapsia. Kodit olivat köyhiä, ei ollut selvän leivän päivää, rehuleipää söivät. Opettaja Elomaa kirjoitti asiasta koulutoimen tarkastajalle, joka neuvoi myöntämään toiselle koululaiselle vuoden lykkäystä, ja toiselle vapautusta.
Koulun polttopuita (koivurimoja) oli päätetty vuonna 1932 hankkia Koivistolta yhteensä 50 syltä. Puiden kuljetus Koivistolta Seiskariin myytiin huutokaupalla 10 sylen erissä Simo Simolalle, Tahvo Heikkolalle, Arvo Pajuselle, Anton Kiilille ja Topias Herralalle. Sittemmin ilmeni, että koivurimoja ei Koivistolta ollut saatavissa. Sen sijaan päädyttiin hankkimaan mäntyrimoja Klamilan sahalta (Virolahdelta). Polttopuut varastoitiin suurelta osin Vikkooriin, josta ne vedettiin rekikelien aikaan koululle. Vuonna 1932 puiden vedon suorittivat huutokaupassa alimmat huudot esittäneet Elias Kiili, Emil Pajunen, Väinö Hotanen, Arvo Pajunen ja Viljam Hotanen.
Koululta myytiin tarpeetonta omaisuutta huutokaupalla; vuonna 1932 myytiin muun muassa höyläpenkkejä Tahvo Sipilälle, Tuomas Marttilalle ja Anton Rytkölälle; pulpetteja myytiin kahden kappaleen erissä useille eri henkilöille yli 40 kappaletta; vanha ompelukone Vilho Rytkölälle ja erilaista korjaustöistä jäänyttä jätepuuta Eero Hotaselle.
Seiskari-seuran perustamiskokous pidettiin 24.7. osuuskaupan yläkerrassa, jossa oli saapuvilla noin 60 saarelaista. Säilyneiden pöytäkirjojen perusteella seuran johtokunta on kokoontunut ensi kertaa 25.7.1932 E. Hotasen talossa (merkintä viittaa todennäköisesti Emil Hotaseen, joka oli tuolloin johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja).
Seiskari-seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Toivo Robert Rytkölä. Vuonna 1932 seuran johtokunnassa toimivat myös Juho Heikkola (sihteeri), Emil Hotanen, Arvi Rytkölä, Yrjö Rytkölä ja Tahvo Ämmälä. Varajäseninä olivat Ilmari Hotanen, Matti Rytkölä ja Anton Rytkölä.
Seuran perustamisessa ja sen toiminnan markkinoinnissa oli merkittävä panos Lappeenrannan kirkkoherra Kaiku Kalliolla(s. 1890 Pyhämaan Luodolla, k. 1971 Helsingissä). Tiettävästi juuri Kaiku Kallio oli ehdottanut matkailua edistävän seuran perustamista saarnaaja Akseli Elomaalle. Kaiku Kallio osallistui myös seuran johtokuntatyöskentelyyn.
Kaiku Kallio toimi Lappeenrannan kirkkoherrana vuosina 1922-61; aiemmin hän oli toiminut muun muassa ylimääräisenä pappina Alavudella (1912) ja Inkerinmaalla Tyrössä (1912-16), toisena kappalaisena Raumalla (1916-20) sekä Lammin kappalaisena (1920-22). Vuonna 1932, jolloin Seiskari-seura perustettiin, Kaiku Kallio oli 42-vuotias leskimies, jolla oli huollettavanaan kaksi lasta; silloin 15-vuotias tytär ja 10-vuotias poika. Kirkkoherra Kallio oli jäänyt leskeksi vuonna 1929.
Kaiku Kallion tytär kirjailija ja kääntäjä Sinikka Kallio (entinen Nevanlinna, entinen Kallio-Visapää) on kirjoittanut muistelmia lapsuutensa pappilaelämästä. Muistelmat on julkaistu kirjassa ”Lapsuudenkotini oli pappila”; toimittanut Aili Palmén, Keuruu 1980, sivut 49-84). Muistelmat koskevat Kallion perheen elämää mm. Raumalla, Lammilla ja Lappeenrannassa. Näissä muistelmissa Sinikka Kallio kertoo myös Seiskari-seuran perustamisesta. Hän toteaa, että Kaiku Kallio ei malttanut käyttää lomiaankaan lepoon. Esimerkkinä tästä hän mainitsee sen, kuinka tämä ”pani pystyyn” Seiskari-seuran ja järjesti saarelaisten niukan toimeentulon edistämiseksi kesävierastoimintaa, asunnonvälitystä sekä majoitus- ja ravintolayrityksiä myöten.
Kaiku Kallio sai rovastin arvonimen vuonna 1934. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1939-45. Hän toimi myös lääninrovastina Lappeenrannan rovastikunnassa 1956-60. Hieman ennen kuolemaansa vuonna 1971 hän avioitui toisen puolisonsa kanssa. Rovasti Kaiku Kallio oli perustamassa myös Wäinö Aaltosen seuraa 1960-luvun loppupuolella, ja ehti toimimaan tämän seuran puheenjohtajana hetken aikaa. Hän oli tutustunut kuvanveistäjä Aaltoseen useiden patsas-/muistomerkkihankkeiden puitteissa jo 1940-luvun lopulta alkaen. Kaiku Kallio edisti partiotoimintaa Lappeenrannassa, ja hän oli innokas kaktuksien keräilijä.
Vuonna 1932 tapahtui tietysti monenlaista niin Suomessa kuin muuallakin. Lähes koko maailma oli suuren talouslaman kourissa. Tässä voidaan lyhyesti mainita vain joitakin satunnaisia asioita Suomen tapahtumista seuraavasti:
hallituksen, siinä kuitenkaan onnistumatta; Lapuan Liike ry lakkautettiin keväällä 1932
ilmestyminen alkoi 15.10.1932
uusi väkijuomalaki astui voimaan 5.4.1932 ja ensimmäiset Alkon myymälät avattiin kello 10
kyseisenä päivänä
mestaruuden voitti HPS (Helsingin Palloseura)
kaikki maastohiihdossa (yhden jokaista väriä). Mitalimiehinä olivat Veli Saarinen (kultaa 50 km
ja pronssia 18 km) sekä Väinö Liikkanen (hopeaa 50 km). Suomen joukkue oli 7-miehinen;
maastohiihdon lisäksi osallistuimme pikaluisteluun ja taitoluisteluun.
joista 11 tuli yleisurheilussa. Muut mitalit tulivat painissa, voimistelussa ja nyrkkeilyssä.
Kultamitaleja saimme 5 kappaletta; mm. Matti Järvinen keihäänheitossa, Volmari Iso-Hollo
estejuoksussa ja Lauri Lehtinen 5.000 metrin juoksussa.
(Tarzan, the Ape Man / Tarzan, viidakon valtias)
Lähde: Auli Kultanen-Leino
