Anna Helena Rytkölä eli Eeron Vihtorin Anna Helena syntyi Seiskarin Pohjakylässä 9.5.1908. Anna Helena työskenteli Seiskarissa merivartiostossa emäntänä. Kun saaren asukkaat 11.10.1939 evakuoitiin, jäi saarelle kaksi majakkamiestä sekä neljä merivartijaa ja Anna Helena. Kun venäläiset 30.11.1939 valtasivat saaren, oli paikalla myös kymmenkunta miestä, jotka olivat tulleet jahdeillaan ja moottoreillaan evakuoimaan mm. kirkon ja kunnan arkistoja. Kaikki otettiin vangeiksi. Anna Helena oli ainoa sotavangiksi joutunut seiskarilainen nainen.
Vangitut vietiin venäläisellä sotalaivalla Inkerinmaalle, jossa merivartijat ja Anna Helena sijoitettiin samaan taloon. Pian heidät vietiin muiden seiskarilaisten sekä vangiksi jääneiden lavansaarelaisten kanssa Oranienbaumin vankilaan Rambovaan. Merivartijat siirrettiin myöhemmin Kronstadtiin mutta Anna Helena jätettiin Rambovaan. Parin viikon vankeuden jälkeen Seiskarin miehille sanottiin, että heidät lähetetään joko vankileirille tai Seiskariin, jos he suostuvat venäläisten ehtoihin. Ehdoista sovittiin, ja saatiinpa neuvoteltua vielä Anna Helena mukaan emännäksi.
Seiskariin tultaessa vangittujen henkilöllisyyden kävi vahvistamassa saaressa edelleen vangittuna ollut majakanvartija Benjamin Sipilä. Tulokkaat vietiin merivartioasemalle, joka oli muutettu saaren venäläisen komendantin toimistoksi.
Siellä sovittiin, että vangit saavat itse valita asuinpaikkansa, jos asettuvat kaikki samaan taloon. Yllätys sen sijaan oli se, että venäläiset vaativat Anna Helenan sisäköksi. Käytiin uudet neuvottelut, joissa vedottiin mm. siihen, ettei venäjää taitamatonta naista haluttu jättää vieraitten pariin. Lopulta Anna Helena pääsi Seiskarin miesten mukaan.
Asumaan asetuttiin Anton Rytkölän taloon Pohjakylään. Ruoka-aineita ja muuta tarpeellista haettiin muista taloista, venäläisiltä saatiin kerran viikossa liha-annos. Ruuasta oli kuitenkin koko ajan pulaa, ja jäiden vahvistuttua saatiin lupa kalastukseen vartiomiehen läsnäollessa. Kerran Adam Niitonniemi sai kolmekiloisen lohen, jonka hän salakuljetti takkinsa alla talolle; venäläiset olisivat näet voineet vaatia saalista itselleen. Anna Helena keitti herkullisen keiton ja kaikki saivat kunnolla syödäkseen.
Vaikka vankeusaika Seiskarissa oli kaikille raskasta ja huoli tulevaisuudesta painoi mieltä, henkeä pidettiin yllä yhteisillä toimilla ja ajanvietettäkin keksittiin; pidettiin jopa missikisat. Edelbert Rytkölä toimi kauneuskilpailun järjestäjänä. Miss Seiskariksi kruunattiin odotetusti neiti Anna Helena Rytkölä. Muista kilpailijoista tai sijoituksista ei kuitenkaan ole säilynyt tietoja....
Helmikuussa 1940 vangitut siirrettiin pois Seiskarista Terijoelle, jossa Anna Helena oli töissä kaupassa ensin siivoojana ja sitten myyjänä. Samalla hän hoiti edelleen seiskarilaisten yhteistä taloutta. Maaliskuun 13. päivänä kuultiin rauhan tulevan, mutta seiskarilaiset joutuivat odottamaan aina toukokuun loppuun, ennen kuin heidät palautettiin Suomeen. Suomessa he joutuivat kahden viikon karanteeniin Kaisamiemen kansakouluun Helsinkiin, ennen kuin pääsivät etsimään Turun saaristoon sijoitettuja perheitään. Anna Helena asettui asumaan Turkuun ja sai työpaikan Turun Yliopistollisen Keskussairaalan keittiöstä, jossa hän oli eläkkeelle jäämiseensä asti. Anna Helena kuoli Turussa vuonna 2000.
Terja-Leena Pulli - Lähteet: Yrjö Rytkölän muistelmat sotavankeusajalta sekä Eila Pullin muistelut ja arkistot - ilmestynyt Seiskarilainen-lehdessä no 12/2001