Venematka Narvaan kesti hyvällä säällä 6-7 tuntia, mutta myrskyllä miten pitkään hyvänsä.

Yhdellä reissulla isän kanssa jouduimme varmaan liian lähelle Wiklundin matalaa. Venäläiset tulivat ja pistivät rossin kiinni ja hinasivat Oranienbaumiin. Siellä meitä tutkittiin. Nagani oli pöydällä, sitä pyöriteltiin.

Stalinin aika oli pahimmillaan. Venäläiset halusivat miesten tunnustavan olevansa vakoilijoita tai suojeluskuntalaisia. Janne ylipuhui venäjäntaitoisen isänsä vaatimaan parempaa ruokaa ja kotiin pääsyä.

Kun isä alkoi kysellä konsulia, meidät laskettiin vapaaksi. Vene oli vesilastissa ja kone vedessä, mutta putsasin sen ja autoin isää muuten saamaan veneen liikkeelle.

Lastina olleet yhdeksän suurta säkkiä sokeriakin saatiin varastosta kuivina takaisin. Miehet luovutettiin Terijoella Suomen viranomaisille.

Suomen puolella tutut virkailijat katsoivat, ettei enempää tarvitse tutkia, ”venäläiset ovat tutkineet jo tarpeeksi”. Seiskarin suojeluskunnan päällikkönä isä-Anton oli Terijoellakin tuttu mies.