Seiskarin kirkossa vietettiin merimieslähetysjuhlaa lauantaina 17.7.1926. Juhlat jatkuivat sunnuntaina kello 17 alkaen kansakoulun pihamaalla, ja samoin vielä maanantaina samaan aikaan.

Kirkossa kello 12 alkaneessa tilaisuudessa olivat puhujina kapteeni Otto Kaakinen, ylioppilas Mika Waltari, sekä seurakunnan oma pastori Martti Cantell (myöhemmin Kantele). Otto Kaakinen piti saarnan kirkossa myös sunnuntaina, jolloin kerättiin kolehti merimieslähetykselle sekä Suomen kirkon sisälähetysseuralle.

Mika Waltari kertoo 1980 ilmestyneessä teoksessa ”Kirjailijan muistelmia”, kuinka hänen Toivo-setänsä lähetti hänet vuonna 1926 saarnamatkoille Uudenkaupungin saaristoon ja Suomenlahden ulkosaarille Merimieslähetyksen vanhan saarnaajan, pappa Kaakisen kanssa. Toivo-setä oli teologian kunniatohtori, ja Suomen Merimieslähetyksen johtaja.  

Kirjailija toteaa, että ulkosaarille tehdyt matkat olivat hänelle unohtumaton muisto. Hän piti puheita jokaisen ulkosaaren kirkossa (Suursaari, Lavansaari, Seiskari ja Tytärsaari). Waltari muistelee, että taisi hän saada naiset itkemään silloinkin.

Waltari on nolostuneena muistellut jälkeenpäin, että hänet pantiin puhumaan vanhoillekin ihmisille asioista, joita hän ei tuolloin itse riittävästi ymmärtänyt. Nolostumisen tunteeseen liittyy epäily siitä, että hänen käytöksensä ei ollut aidosti rehellistä, vaan jonkinlaista suosion tavoittelua. Hän oli valmistunut ylioppilaaksi juuri sinä keväänä Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon klassilliselta linjalta.

Nuori ylioppilas majoittui Seiskarin pappilaan. Hän kirjoitti sieltä kirjeen 19. heinäkuuta 1926 eräälle toiselle sedälleen. Kirjeessä hän kertoo muun ohessa, että matkustaminen on todella ihanaa, ja työ varsin helppoa, jopa innostavaa. Hän kertoo hakkailevansa pappilan tyttäriä ja polttavansa tupakkaa - nuhdesaarnojen säestäessä joka paikassa. Nuo ajat kesällä 1926 olivat nuoren miehen elämässä hapuilua, oikean suunnan hakua elämässä (ryhtyäkö papiksi vai kirjailijaksi?). Saaristoon tekemiensä saarnamatkojen innoittamana Waltari päätti ryhtyä lukemaan teologiaa. Nämä opinnot hän kuitenkin lopetti jo syksyllä 1927; hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1929.

Kirjailijaksi Waltari sitten ryhtyi, kuten hyvin kaikki tiedämme. Hän oli myös kirja-arvostelija, toimittaja, elokuvakäsikirjoittaja, Suomen Akatemian jäsen sekä Turun Yliopiston kunniatohtori. Läpimurtoteos ”Suuri Illusioni” ilmestyi jo vuonna 1928.